Jos jollain kiinnostaa Bobo Choses noin koossa 74…

…niin huomenna sulkeutuu tämä huuto

En ole lopettanut bloginpitoa, vaikka siltä saattaisi näyttää. Olen vain kirjoittanut ja kirjoittanut graduani, parhaimmillaan yli neljätoista tuntia päivässä (jouduin kirjoittamaan tulososion uusiksi, kun kansitustarkistuksessa löytyi aineistosta l-a-s-k-u-v-i-r-h-e). No, huomenna on kuitenkin jo kypsyysnäytteen aika. Gradun lisäksi olen aloittanut nelipäiväiset viikot loppuharjoittelussa ja muuta pientä. Olen kyllä yllättynyt siitä, miten paljon aikaansaavemman äitiys on tehnyt minusta. Ennen lapsensaantia olisin vasta korkeintaan ensimmäisellä kahvitauolla gradukorjausteni kanssa.

Blogin aihepiiriin liittyvistä jutuista lisää taas myöhemmin. Kiitokset kaikille ihanille laiminlyömistäni blogitunnustuksista, joita en viitsi tällä hetkellä jakaa eteenpäin, koska muuten blogissani ei muuta olisikaan (enkä halua valikoida eteenpäin jaettavaksi vain osaa saamistani)!

Niisk, miten kaunis pyörä! Fiksi ei vain taida olla paras vaihtoehto, koska haluaisin pyörän nimenomaan lapsen kyydittämiseen. Fiksistä haaveilevat voivat käydä tutustumassa näihin Turun torilla vielä maanantaina ja tiistaina.

kuvat: leprince.fi

Pelagollakin olisi kovin kelvollisen näköisiä malleja. Vaikkapa tämä:

kuva: pelagobicycles.com

Olen kyllä ollut aika kiltti ja saanut gradunkin valmiiksi…

Kräts

Eräänä päivänä eli vappuna pudotimme tyttäreni kanssa tietokoneeni yhteistuumin lattialle. Se hajosi. Olen ollut onnellinen ilman konetta, mutta onneksi miehen ystävällinen työnantaja antaa minun vähän lainata omaansa. Tekisi mieleni sanoa, etten enää koskaan osta itselleni tietokonetta, mutta niin se vain taitaa olla edessä, koska tätä työsuhdekonetta ei ole varsinaisesti suunnattu minulle. Tarkoituksena on ostaa miehen kanssa yhteinen kone eikä minulla ole aavistustakaan, mitä siltä haluan. Edellisestä koneen ostosta on viitisen vuotta aikaa ja silloin jopa vertailin vaihtoehtoja, mutta luulen, että nykyisin halvinkin markkinoilla oleva malli täyttää reippaasti kaikki vaatimukseni.

Mutta silti, olisiko fiksumpaa vain ostaa polkupyörä? Olen nykyään niin kamalan nuuka, että molempien ostaminen tuntuisi kamalalta tuhlaukselta. Ajattelen aina vain unelma-asuntoani ja jokaikinen penninjeni, jonka saan säästymään, edesauttaa tuon unelman toteutumista. Olkoonkin, että sadat eurot viuhuvat asunnonostossa silmissä melkoisesti vikkelämmin kuin pyöräkaupoilla.

(Mutta mistä löydän hienon pyöräilykypärän tytölle, jonka päänympärys on vaatimattomat 44 senttimetriä?!)

Hoitolaukkuvinkki

Unohtakaan Storksakit ja muut kalliit hoitolaukuksi tarkoitetut hoitolaukut. Tunsin itseni vähän rikolliseksi, kun ostin alle vuoden ikäiselle oman repun (nohei hoitoreppu päivähoitoon tietysti, eihän mikään kangaskassi nyt voi olla hoitoreppuna!). Mutta kun olin niin ihastunut Kånkenin miniversioon.

Mutta eipäs tuo niin tyhmä ostos ollutkaan. Aivan loistava hoitolaukku nimittäin! Sopivan napakka koko, mutta nielee silti paljon vaihtovaatetta ja vauvanruokaa. Ja kiinnittyy nepillä niin helposti rattaiden työntöaisaan. Miksen keksinyt tätä jo raskausaikana? Ja reppuhan palvelee lapsen kasvaessa sitten ensimmäisenä ikiomana ja oikeana reppuna, siihen asti kunnes hän ymmärtää vaatia kissanpentu- tai spidermanprinttireppua.

kuva: scandinavianoutdoorstore.com

Tyttö menee toukokuun alussa päivähoitoon. Hän on silloin noin viikkoa vaille kymmenen kuukauden ikäinen. Surettaisi vielä enemmän, jos en tietäisi, miten ihanan hoitajan saamme ja miten hyvin saimme tämän hoitoasian järjestettyä. Hoitaja on tuttu aikuinen, lapsuudenystäväni, ja leikkikavereina maailman ehkä toisiksi ja kolmanneksi suloisimmat lapset, kaksi- ja nelivuotiaat. Hoitopaikkakin on melkein naapurissa, vartin kävelymatkan päässä.

Mutta silti. Nyyh.

Miten saa vauvan näyttämään hassulta eli aurinkolasiostoksilla

Helmikuussa sanoin miehelleni, että vauvojen aurinkolasit ovat todella hölmön näköisiä. Maaliskuussa toistelin useampaan kertaan, että turhaan laitan vauvan aurinkolaseihin kamalasti rahaa, kun tuo ei anna edes pipon olla päässä viittä sekuntia kauempaa. Huhtikuussa ostin Lindexistä neljän euron vauvojen aviator-kopiot, jotka tuskin tulevat pysymään päässä senkään aikaa kun sellaiset höpsöt pantalasit (babybanz tai julbo, mitäs näitä merkkejä nyt taas onkaan). Jos tyttäreni olisi kolmas lapseni, saattaisin vain naureskella koko aurinkolasijutulle, mutta kun hän on esikoiseni ja haluaisin suojella häntä aivan kaikelta tunteakseni itseni edes jotakuinkin kelvolliseksi äidiksi.

Nämä heppoiset lasit tulevat tuskin kestämään kovin kovaa käyttöä, mutta harjoitellaan nyt kuitenkin. Eilen tyttö antoi lasien olla päässä melkein kymmenen sekuntia, jos pitelin hänen pikkuisia vastustelevia kätösiään. (Vertailukohdaksi sanottakoon, että nauhoilla kiinnitettävä kesähattu pysyi päässä suunnilleen saman ajan, mutta siihen saavutukseen päästiin nauhojen ansiosta ilman käsien vangitsemista. Lapasia tytöllä ei näilläkään keleillä juuri näe, ne revitään heti pois.) Huokaisten puen lapseni uv-suojapukuun ja pantamallisiin aurinkolaseihin ja luovun kaikesta tyylillisestä ambitiostani tyttäreni suhteen, jos se tosiaan on tarpeen. Äitiys vaatii joskus suuria uhrauksia.

Todettakoon, etten itse ota aurinkoa enkä suosittele sitä muillekaan. Tyttäreni ajattelin pyrkiä pitämään kesällä varjossa ja käyttää mahdollisuuksien ohuita pitkähihaisia ja -lahkeisia vaatteita. Mutta jos se tosiaan on tarpeen, ostan kyllä kunnon uv-suojapuvun ja yritän parhaani saadakseni sellaiset rumat lasit pysymään tytön silmillä.

Makrilleja ja raitoja

kuva: emmamalena.com

Kaikki mereen liittyvä alkaa kiinnostaa aina kesää odotellessa. Ihastuin Emma och Malenan makrillibodyyn. Merkki on minulle entuudestaan outo. Onko jollain kokemusta vaatteiden laadusta?

kuva: gaudetekids.com

Olen myös muodostanut pakkomielteen punavalkoraidallisesta pitkähihaisesta paidasta tytölle kesäksi. Pohjavärin pitää olla valkoinen ja raitojen punaisia, ei päinvastoin. Materiaali olisi jämäkkää trikoota tai ohutta puuvillaneulosta. Gaudete Kidsillä on myynnissä tätä upeaa Petit Bateun paitaa, jonka lisään tämän tästä ostoskoriin. En kuitenkaan ole raaskinut vielä tähän mennessä maksaa postikuluineen lähemmäs viittäkymppiä pienestä paidasta. Polarn o. Pyretillä on myös ollut tämän tapaisia paitoja, mutta ei taida olla enää. Jos jollain on ylimääräinen koossa 74 tai 80, niin tarjoudun ostamaan!

Bugarodini

Avainsanat

Bugaboo, Mini Rodini

Minttu kertoi blogissaan tästä ihanasta yhteistyöstä! Pidän tosi paljon yksivärisistä luonnonvalkoisista kankaistamme Cameleoneihin, mutta nämäkin kyllä kelpaisivat!

kuvat: cisionwire.se

Takki on vaikeampi valita kuin aviopuoliso tai ammatti

Tuskailen kevättakin oston kanssa. Hihansuista pahan kerran rispaantuneen kevyttoppatakin ja ohuen lantiomittaisen trenssitakin välillä on liian iso kuilu. Ohuen takin voisi hyvin yhdistää paksuun neuleeseen, noin periaatteessa. Jostain syystä näytän kuitenkin aavistuksen koomiselta otukselta tuollaisessa yhdistelmässä. Viime kevään kuljin isomahaisena ja tyytyväisenä kaveriltani lainassa olleessa, kaksi numeroa tavallista kokoani isommassa trenssissä, joka keräsi jatkuvasti kehuja. Pitäisiköhän pyytää uudestaan lainaan? Tosin raskauskilojen muututtua miinusmerkkisiksi kyseinen takki roikkuisi varmaan päälläni pahan kerran.

Takit vajaamittaisilla hihoilla miellyttävät silmää, mutta lempineulepaitaa ei kyllä oikein pueta sellaisenkaan takin alle enkä halua palelluttaa ranteitani. Haaveilen joko a-linjaisesta takista, jossa on pieni kaula-aukko ja kaulus tai rennosta (pohjepituisesta?) trenssistä. En kuitenkaan ole rohjennut tilata allaolevan kuvan takkia COSilta, koska siitä ei ole kuvaa mallin päällä enkä osaa oikein nähdä päässäni, miten tuo istuisi. Mittojen mukaan se on ainakin pohjepituinen. Ylläolevan kuvan takki vaikuttaa myös kivalta, mutta en ole ihan varma, haluaisinko sittenkin mieluummin trenssin.

kuvat: cosstores.com

Hyviä takkivinkkejä otetaan vastaan! Hinta saisi olla korkeintaan noin 200 euroa, mieluummin alle.