Olen nauttinut koko päivän yksinolosta, vaikka olen ollut myös omituisen uupunut. Kävin aamupäivällä Stockalla lunastamassa kevättakin, jonka sain lahjaksi Teemulta. Näyttää päällä paljon paremmalta kuin roikkuvana tuon linkin mallitorson päällä. Kopsuttelin korkokengillä pitkin Helsingin keskustaa ja rakastin näkemääni. Kauneimmillaan keskusta on iltaisin liikkeiden sulkemisen jälkeen. Siellä on silloin kiireettömiä iltakävelijöitä, tyylikkäästi pukeutuneita ja hyväkäytöksisiä ihmisiä, kesällä tasokkaita katusoittajia. Erityisesti Espa on aivan ihana kesäiltaisin! Kauppatori on myös kaunis, sopivasti valaistu hämärällä. Odotan kesää Helsingissä enkä vähiten siksi, että Teemu on silloin täällä.

Kaupunkikävelyn jälkeen kävin syömässä ihania falafel-pyöryköitä Kaivopihan Unicaféssa. Jostain syystä aluksi pahvilta maistuneet Unicafén Falafelpyörykät on nykyään yksi lempiruuistani. Unicafén ruokalista pitää myös huolen siitä, etten syö niitä liian usein ja kyllästy. Lähdin Siltavuorenpenkereelle, kirjoitin hiljaisen aulan sohvilla runonpätkää ja postikorttia Teemulle, haalin terapiamateriaaleja yliopiston kaapeista ja innostuin melkein vähän liikaakin niiden suunnittelussa (niille, jotka eivät satu vielä tietämään: opiskelen yliopistossa logopediaa ja harjoitteluuni liittyen pidän ohjatusti puheterapiaa kahdesti viikossa).

Kotiin tultuani tein itselleni vadelmavaahtoa ja ison ison kupillisen maitokahvia, joka oli päivän ensimmäinen kupillinen. Nykyään naistenlehtien haastatteluissa ja muissa vastaavissa lukee ihmeen usein ”en lähde aamulla ollenkaan käyntiin ennen kuin olen saanut kupillisen/kaksi kupillista/… (maito)kahvia”. Toinen vastaava hokema on partureiden ja kampaajien haastatteluissa ammatinvalinnastaan sanoma ”pidän hiuksesta materiaalina”. Onhan se tietysti ihan sallittua sivistyksen esilletuomista ilmentää haastattelussa sitä, että on lukenut naistenlehtensä. Jotenkin nuo lauseet vain aina tökkäävät ikävästi tekstiä lukiessa. Vähitellen ammattitaitoiset toimittajat voisivat jo alkaa muotoilemaan niitä toisin. Toimittajista puheenollen, Hanna Jensen kirjoittaa tosi mukavasti.

Otsikko viittaa tulppaaneihin, jotka sain Teemulta viikonloppuna. Tuossa ne ovat maljakossa pöydällä. Kohta menen sen pöydän ääreen lukemaan pääsykokeisiin (haen opiskelemaan tätä samaa alaa Turkuun, pääsykokeen kautta). Olen rakastuneempi kuin koskaan ja tämä ei nyt liity mitenkään tuohon takkiin eikä edes tulppaaneihin.

Mainokset