Olen syönyt liikaa karkkia. (Oioi, taidan jäädä Teemulle kiinni siitä, että olen ostanut karkkia ilmoittamatta. Jostain syystä tuntuu, että olen velvollinen ilmoittamaan. Ehkä siksi, että Teemu mm. maksoi eilen junalippuni Salosta Helsinkiin, koska sääli uusköyhää tyttöystävää.)

Illalla olen lähdössä kaverin synttäreille. Aamulla ilmeni, että harjoitteluni peruuntui tältä ja huomiselta päivältä. Menin siis reippaana kliinisen psykologian luennolle, joka kuitenkin oli sekin ilmeisen peruttu, mikä selveni vähitellen etsiessä luentosalia keskustakampukselta. Vein kihlasormukseni pienennettäväksi, ettei se enää putoilisi sormesta. Loppujen lopuksi päätimme, ettei sitä tarvitse pienentää kuin 0,25 mm, kokoon 14,75. Ikävää olla ilman sormusta perjantaihin asti. Ihmettelyjen, rohkeiden kyselyiden ja arkojen juorujen välttämiseksi laitoin sormeen tilalle kuvan hopeaklöntin, joka tuntuu omaan kapeaan sormukseen nähden valtavalta. Lisäksi se on vielä isompi kuin kihlasormukseni oli, mutta en pelkää sen katoamista läheskään niin paljon.


Ajattelin näyttää pienen realistisen otoksen asumukseni tilasta kuvin. Epäjärjestyshän täällä vallitsee, minun huoneeni osalta. Puhkipalaneisuus on minusta niin kevättä, etten halunnut välittää siitä. Se tekee väreistä raikkaat.



Mainokset