Mielestäni paljon mauttomampaa juttua kuin feikkivaatteet ja -asusteet ei ole. En pidä itseäni minään brändielitistinä eikä minua sinänsä haittaa se, että joku pukeutuu epämuodikkaisiin tai huonolaatuisiin vaatteisiin, mutta feikit ovat sellaista rikollisuutta, jonka tukemisessa en halua olla mukana. Käyttäisin ylpeänä vaikkapa vanhaa H&M:n muodista pois mennyttä käsilaukkua, jos vaihtoehtona olisi hyvälaatuinenkin feikkituote (ainakin näitä piraattivuittoneita näkee paljon ja väitän, että tunnistan useimmiten feikit joukosta, vaikka en koskaan olekaan omistanut vuittonia).

Cityssä oli keväällä (8/2010) hyvä juttu piratismista.

Tulliylitarkastaja Lasse Ryyttäri, jota juttuun oli haastateltu, puhui painavaa asiaa:

”Huumeiden ja piraattitavaran kulkureitit Euroopassa ovat lähes samat. Bisnestä pyörittävät osittain samat tahot. Piraattitavara on rikollisliigalle jopa parempi sijoitus, sillä rangaistukset ovat pienet.”

(Sitaatti Cityn jutusta, linkki edellä.)

kuva: fakesareneverinfashion.com

Myös Harper’s Bazaar on lähtenyt sotaan piratismia vastaan Fakes are never in fashion -kampanjallaan. Ymmärrän toki, että lehdellä on intresseissä mainostajien miellyttäminen, sillä todella monet (paljon jäljitellyt) luxusmerkit mainostavat kyseisessä lehdessä. Asia on silti minusta tärkeä.

Suosittelen, että lukisitte cityn hyvän jutun aiheesta. Lehti on jo vanha, mutta artikkeli on edelleen luettavissa täällä.

Mainokset