Kävin tänään Ars Novassa, jossa näin Suomen tunnetuimman runoilijan sekä lauman luokkaretkeläisiä museon myymälässä. Luokkaretkiryhmää oli ihana katsella. Jotkut asiat eivät tunnu muuttuneen. Lapset heräävät aamulla ennen kuutta, ongelmitta. Koulun pihalla on bussi odottamassa. Opettaja laskee lapset moneen kertaan eikä kukaan ole myöhässä. Silloin, kun minä olin ala-asteella, luokkaretkellä oli mukana halpa filmikamera, jonka 24 kuvaan piti saada mahdutettua kaikki oleellinen. Vieruskaveri bussissa. Koulun eväät (suuri ja mauton sämpylä, jonka välissä oli klöntti voita ja aamupalajuusto, pillimehu ja banaani). Kaverin ihastus, koska tämä ei itse rohjennut ottaa kuvaa. Eläintarhan eläimiä. Salamalla ylivalottunut kuva museosta, jossa valokuvaus oli ehdottomasti kielletty varsinkin salamalla. Seepra eläintarhasta. Vanha kirkko opaskierroksella bussin ikkunan läpi. Huvipuiston laite, jossa liikkuva kaveri ehti pois alta ennen valotusta. Kuvien kehitystä piti tingata vanhemmilta heti kotiin päästyä.
Tämä kamera-asia on varmasti muuttunut, mutta koululaisryhmät eivät. Museon myymälässä lapset ryntäilivät ympäriinsä ihmettelemässä tavaroita ja ostamassa tuliaisia. Yksi tyttö osti isälleen prinsessakruunun. Onnenkiviä, liian isoja rihkamasormuksia. Tahmeaa hattaraa bussissa. Huono olo liian karkinsyönnin jäljiltä. Kikatusta, nenän kautta purskahtavaa coca-colaa.
Tämän kaiken soisin myös omalle lapselleni aikanaan. Millaisia luokkaretkimuistoja sinulla on ala-asteelta?
Mainokset