Meille on kertynyt huonekasveja sukulaisilta ja ystäviltä saatuina pistokkaina. Kaikista en välitä kamalasti, ainakin viirivehkan ja kultaköynnöksen voin mielelläni lahjoittaa pois, jos joku on kiinnostunut. Sen sijaan herttaköynnös ilahduttaa minua päivittäin.
Anopinkielen sain, kun ystäväni huonekasvit olivat meillä hoidossa hänen asuessaan ulkomailla. Hänen anopinkielensä kasvatti sillä välin poikasen, joka näytti äitinsä kanssa samassa ruukussa vähän tyhmältä. Erotin sitten perheenjäsenet ja poikanen jäi minulle ystäväni palattua Suomeen.

Kliiviani on vieläkin vähän reppanassa kunnossa kaikkien muutto- ja siirtelyhässäköiden jälkeen, mutta luotan siihen, että se näyttää vielä joskus paremmalta. Sain sen isoäidiltäni muuttaessani omilleni. Tämän kasvin pistokkaat ovat kiertäneet suvussamme jo pitkään, ehkä sata vuotta.

Herttaköynnöksen bongasi alennusmyynnistä ystäväni, joka tiesi minun himoitsevan sellaista. Kasvi viihtyy meillä hyvin ja kasvaa pituutta niin nopeasti, että saan yhtenään olla sakset kädessä. Välillä köynnös puskee kauniita vaaleanpunaisia kukkia.

Viirivehka on myös isoäidiltäni saatuja kasveja, joka on ollut vähän huonolla pidolla. Se on usein ollut jollain kulkureitillä niin, että lehdet ovat ryttääntyneet ja repiytyneet. Jossain vaiheessa koko kasvi näytti kuolevalta, mutta nyt se voi jo paremmin alettuani kiinnittää enemmän huomiota sen hoitoon. Valkoiset kukat ovat kauniita ja kestävät pitkään. Meillä ei kuitenkaan ole oikein hyvää paikkaa tälle, joten saa ilmoittaa, jos on halukas hakemaan tämän pois.

Kultaköynnös ei kuulu lempikukkiini, mutta en ole osannut luopuakaan siitä. Olen leikannut sen aivan lyhyeksi, mutta se kasvaa kyllä äkkiä taas pitkäksi valoisalla paikalla. Jos joku haluaa yhden helppohoitoisimmista mahdollisista huonekasveista, tästä luovun myös mielelläni.
Mainokset