Sisustuksemme ei ole kamalasti muuttunut parin vuoden aikana, kuten kuvista näkee. Näitä kootessani tajusin, että melkein kaikki kotonamme on saatu lahjaksi. Silti sisustus – tuntuu kylläkin suureelliselta käyttää tuota sanaa – on mielestäni kotoisa. Samanlaisia juttuja valitsisin itsekin. Ehkä olen tuttujen mielestä niin ennalta-arvattava.
Lokki-valaisin ja lampaantalja ovat lahjoja mieheltäni, kaislaverhot ja lepakkotuoli vanhempieni vanhoja, antiikkinen kristallikastemalja isovanhemmiltani, teekannu ja kupit tädiltäni ja pajupunoksinen kaitaliina mammani tekemä. Kuvissa näkyvä kaappi sentään on itse ostettu, häälahjarahoilla. Ruokapöydän ja tuolit ostin halvalla kirppikseltä muuttaessani Helsinkiin.

Pentikin porokynttelikkö on äidiltäni, kynttilänjalat ja aaltomaljakot mieheni sukulaisilta, Pentikin puuhevonen ja kivimortteli ystäviltäni ja Sarpanevan valurautapata miehen ystäviltä. Ikean peilin sentään olen ostanut ihan ite. Valkoinen kirjoitus siinä on peräisin Tukholman Granitista ostetusta kynästä.
Asumme vuokralla 1930-luvun asunnossa, joka on remontoitu ilmeisesti 1990-luvulla. Sen näkee lasikuitutapeteista, mustista listoista ja keittiön kaapinovista. Itse valitsisin varmasti vähän erilaisia ratkaisuja. Mietin usein, miten moni vanha asunto remontoidaan nyt 2010-luvun tyyliin. Se ei välttämättä näytä ihan yhtä tyylikkäältä enää 2030-luvulla. Varmasti tämänkin remontoija on tehnyt mielestään hyviä valintoja silloin 1990-luvulla. Onneksi sentään valkoista eikä esimerkiksi vaaleansinistä. Kylppäristä tosin löytyy sitäkin väriä. Jos en olisi elämästäni siloista kuvaa antava bloggari, saattaisin julkaista jokusen kuvan sieltäkin, mutta jätän väliin 😉
Mainokset