Sisustuksemme ei ole kamalasti muuttunut parin vuoden aikana, kuten kuvista näkee. Näitä kootessani tajusin, että melkein kaikki kotonamme on saatu lahjaksi. Silti sisustus – tuntuu kylläkin suureelliselta käyttää tuota sanaa – on mielestäni kotoisa. Samanlaisia juttuja valitsisin itsekin. Ehkä olen tuttujen mielestä niin ennalta-arvattava.
Lokki-valaisin ja lampaantalja ovat lahjoja mieheltäni, kaislaverhot ja lepakkotuoli vanhempieni vanhoja, antiikkinen kristallikastemalja isovanhemmiltani, teekannu ja kupit tädiltäni ja pajupunoksinen kaitaliina mammani tekemä. Kuvissa näkyvä kaappi sentään on itse ostettu, häälahjarahoilla. Ruokapöydän ja tuolit ostin halvalla kirppikseltä muuttaessani Helsinkiin.
Pentikin porokynttelikkö on äidiltäni, kynttilänjalat ja aaltomaljakot mieheni sukulaisilta, Pentikin puuhevonen ja kivimortteli ystäviltäni ja Sarpanevan valurautapata miehen ystäviltä. Ikean peilin sentään olen ostanut ihan ite. Valkoinen kirjoitus siinä on peräisin Tukholman Granitista ostetusta kynästä.
Asumme vuokralla 1930-luvun asunnossa, joka on remontoitu ilmeisesti 1990-luvulla. Sen näkee lasikuitutapeteista, mustista listoista ja keittiön kaapinovista. Itse valitsisin varmasti vähän erilaisia ratkaisuja. Mietin usein, miten moni vanha asunto remontoidaan nyt 2010-luvun tyyliin. Se ei välttämättä näytä ihan yhtä tyylikkäältä enää 2030-luvulla. Varmasti tämänkin remontoija on tehnyt mielestään hyviä valintoja silloin 1990-luvulla. Onneksi sentään valkoista eikä esimerkiksi vaaleansinistä. Kylppäristä tosin löytyy sitäkin väriä. Jos en olisi elämästäni siloista kuvaa antava bloggari, saattaisin julkaista jokusen kuvan sieltäkin, mutta jätän väliin 😉
Hampaat irvessä 
Vau, ihan hyvin lahjottu! 😉 Jos minäkin tekisin listaa meidän huonekaluista, niistä suurimman osan perään tulisi, anoppilan varastosta löydetty. Melkoinen aarrekammio se varasto! En kyllä valita että ilmaiseksi saadaan, näin opiskelijaperheessä ei ihan hirveästi aina ole ylimääräistä rahaa. 🙂 Kiitos kommentista blogissani. Kiva kun ihmiset uskaltavat kulkiessaan kommentoida, niin tietää suunnilleen, käykö siellä ikinä ketään kurkkimassa, ja jos käy niin ketä. 🙂
Emmi: meilläkin on kyllä tähän asti ollut opiskelijabudjetti, joten sukulaisilta saadut ja kirppikseltä ostetut huonekalut ovat olleet ihan pakollisia. nyt meistä on sitten sen johdosta tullut niin nuukia, että muita ei varmaan osata hankkia sittenkään jos rahaa on enemmän 🙂
Voi että, teillä on tosi kaunista! Mä kyllä kovasti tykkään esimerkiksi noista mustista listoista, sellaiset voisin ottaa meillekin! (Nimin. oranssiin vivahtavat puiset hirvitykset)Olet muuten tehnyt todella hyvän löydyn keittiönpöydän ja -tuolien kohdalla; ihan rakastan juuri tuollaisia valkoisia pinnatuoleja ja yksinkertaista pöytää!
Mun mielestä on ihanaa, kun koti on täynnä muistoja eri tilanteista ja ihmisistä. Kun kaikki on uutta ja kaupasta ostettua, kuka enää muistaa niistä mitään viiden vuoden päästä? Sen sijaan mamman kaitaliinan tai lahjaksi saadun lokin muistaa aina ja ikuisesti.
Juille: minä en oikein osaa päättää, onko nuo mustat listat kivat vai ei 🙂 pöytä tuoleineen maksoi huikeat 40 e. tuolit ovat ihanan kevyet ja pöytää saa vähän pidennettyä jatkopalalla. tosin sitten kun asutaan isommassa asunnossa, ostetaan varmaan pöytä, johon mahtuu aamupalalla muutakin kuin sanomalehti.hanna: on kyllä kivempaa kun esineillä on joku tarina. pelkään vain, että eläkeikään mennessä mulla on niin paljon tarinaesineitä, että hukun niihin 🙂 kun sellaisista ei tietenkään oikein viitsisi luopuakaan.
Ehkä kaikilla tavaroilla ei pidä olla tarinaa, ne on silti vain tavaroita. Materiaan kiintyminen on ehkä vähän vaarallista (itsehän en sorru koskaan moiseen).. On kiva, jos voi kertoa vanhana sitten lastenlapsille jostain tärkeästä esineestä jonka on vaikka saanut lahjaksi, mutta lastenlapset pitäis mua aika tylsänä mumminna jos joka kyläilykerralla aloittaisin viisituntisen luennon "tärkeät tavarani ja tarinat niiden taustalla" :DOon miettinyt tuota että kaikki talot remontoidaan 2010-luvun tyyliin. Se on tavallaan sääli. Olisi paljon hauskempaa, jos tässäkin kämpässä näkyisi 60-luku enemmän. Vaikka värikkäinä keittiönkaappeina, vaatekaapin ovissa ja sensellaisissa.
wikke: ei kaikella pidäkään olla tarinaa. mutta mun mielestä on kiva, että tavaraa on vain sen verran, että muistaa, mistä mikäkin on tullut. esimerkiksi että ostin juustohöylän kun muutin helsinkiin.
Oikein kodikasta! Ja hienot tuoli-ja pöytälöydöt! Muistan että meillä oli juuri samanlaiset valkoiset pinnatuolit kun olin lapsi.Saija http://www.divaaniblogit.fi/blogit/cosyhome/
kun alkaa katsella, niin ompa ihan totta harvinaisen onnistuneita lahjoja:) teillä on niin kaunista kotona. t huhmare
Saija: nämä on käytännölliset tuolit, kevyet ja helposti yhdellä kädellä siirrettävät, mutta silti ihan jämäkät. näitä on kyllä tosi monessa suomalaisessa kodissa.Sisko: itsekin ollaan tykätty tosi paljon lahjoista 🙂 osa on tietysti siksikin mieleisiä, että meiltä on kysytty lahjatoiveita, mutta suurin osa on kyllä ihan antajiensa itse ideoimia lahjoja.