Taisin jo jossain aiemmassa postauksessani mainita, että kuuntelen nykyään erittäin paljon Ylen Ykköstä. Radiokanava on minulle rakas ja tuttu jo varhaisesta lapsuudesta ja ollut se ”oikea” radiokanava aina, myös teini-iässä. Taajuudella puhutaan rauhallisesti, soitetaan paljon vanhaa musiikkia ja taidemusiikkia. Päivittäin tulee monia haastatteluita ja asiaohjelmia. Kaikilla kuuluttajilla on kaunis ääni eikä seassa ole ärsyttävää mainoskiekumista. Kanavan ainoa todellinen haastaja on Radio Suomen päivittäinen Merisää. Ei siksi, että minua kiinnostaisi kovinkaan usein säätila merellä, vaan siksi, että Merisää on tavattoman rauhoittavaa kuunneltavaa. Se on pysynyt samanlaisena niin kauan kuin muistan. Ohjelmalla on myös fanisivu Facebookissa.
Minut tosielämässä tuntevat tai blogia pitkään lukeneet tietävät varmasti myös rakkaudestani runoihin. Suosikkikanavani ansiosta minulta ei mennyt ohi se, että yhdeltä suosikkirunoilijoistani, Aulikki ”Sinua-sinua-rakastan” tai ”Puhu-minulle-rakkaudesta” Oksaselta, on tullut uusi kokoelma, Kolmas sisar. Radiossa lausuttiin kokoelman runo Syksy, joka teki minuun heti vaikutuksen. Ihana rytmi ja sen rikkominen, sopivasti vakava ja sentimentaalinen ja humoristinen ja kauniskielinen runo. Haluan jakaa ilon kanssanne. (Ja tämä runo on siis A. Oksasen eikä minun, vaikka valtaosa aiemmista blogin runoista onkin ollut omia tekeleitäni. Ei sillä, että olisi suurta vaaraa sekaannukselle.)
Syksy

Syksy nauraa hurjilla hampaillaan,
verenkarvaisilla hampaillaan
se nauraa, huutaa ja puree.
Se menee puitten alle istumaan
ja repii lehtiä hampaillaan,
syö lehtiä,
ja suree.

Ja kun tulee hämärä,
se alkaa itkeä.
Se itkee kadonneita tähtiä,
ja viimeisiä värejä,
joita sade riepottaa.
Se itkee keltaista ja ruskeaa,
siniharmaata ja seepiaa,
ja tulista, tuskanpunervaa
syysleimua nurmikolla.
Se itkee, huutaa ja rakastaa
tuota hämärtyvää maisemaa,
kun sataa kaatamalla
ja sade rummuttaa
puunrunkoja, sade hulmuaa
ja soittaa puitten alla.

Ja siihen syksy nukahtaa,
ei sen kummempaa,
ei mitään lopullista kuolemaa,
vain sadetta, ja sammaleissa
vaeltava halla. Kevuttä kuuraa,
saumatonta palttinaa.
Sovittiin ystäväni kanssa tänään, että perustetaan A. Oksanen -faniklubi. Tervetuloa mukaan.
Vinkki hitaan elämän ystäville: Tämän runon haluaisin kuulla lähetetään Ykköseltä taas 8.10. klo 19.03 alkaen. Arvaatte varmaan, ettei Yleisradio maksa minulle ohjelman mainostamisesta.
Mainokset