Aurinko laski juuri aivan erityisen tyylikkäästi tuomiokirkon tornin taa. Minä otin sen valosta pari kuvaa. Tyttö tavoitteli kameraa hetken ja nukahti sitten syliin. Minä istuuduin takaisin koneelle.

Tänään olin tekevinäni gradua. Kirjoittelin kalenterimerkintöjä ja muistilappuja. Lounaalla suunnittelimme ystäväni kanssa, miten ruokakuluja voisi pienentää pienestä olemattomaan. Ensi viikon menu jotakuinkin tähän tyyliin:

Maanantai: kaurapuuroa; ruokajuomana vesi

Tiistai: keitettyä riisiä, ketsuppia; ruokajuomana vesi

Keskiviikko: nuudeleita (ei yksittäispakattuja annoksia, ne on kalliita), porkkanaraastetta; ruokajuomana vesi

Torstai: pinaattikeittoa, korkeintaan puolikas kananmuna per perheenjäsen; ruokajuomana vesi

Perjantai: pyttipannua alkuviikon tähteistä; ruokajuomana vesi

Lauantai: hapankorppuja, eilisiä tähteitä; ruokajuomana vesi

Sunnuntai: ohrapuuroa, sunnuntain kunniaksi pieni voisilmä; ruokajuomana vesi pienellä sitruunaviipaleella (mikäli sitruuna tarjouksessa)

Palattuani yliopistolle hämmennyin muistaessani, ettei minulla olekaan enää avainta atk-luokkaan eikä SPSS:ää omalla koneella. Hoisin jälkimmäisen kuntoon juttelemalla oppiaineeni päällystön kanssa.

Kotona oli krysanteemi, jonka ostin eilen itselleni, vaikken ollut mitenkään ansainnut ylimääräistä tunnustusta. Erään auktoriteetin mukaan krysanteemeja ei pitäisi tuoda kotiin, sillä ne kuuluvat haudoille. Tällä kertaa en välittänyt, kiitos kuitenkin vinkistä, hurmaava Inès. Monet muut neuvosi olen ottanut liiankin tosissani. (Inès lukee tietysti blogiani, siksi kirjoitin tuon edellisen.)

Mainokset