— Seuraa raskasta tajunnanvirtaa aiheesta DPAM Skanssiin aiheisiin kauppakeskukset vs. pikkuputiikit, nettikauppojen toimituskulutlähikaupat ja kirppisostokset. Aluksi minun piti kirjoittaa vain tuosta DPAMista, mutta menköön. —

Suomalaisten kauppakeskusten vaatetarjonnasta tuntuu vastaavan pääosin Bestseller

Du Pareil au même avaa liikkeen Skanssiin. Ketjun ensimmäinen Suomen-liike avattiin noin vuosi sitten Helsingin Kamppiin, nyt Turku tulee odotetusti perässä. (Tänne saatiin Helsingin jälkeen mm. Gina Tricot, josta en kamalasti kyllä osaa riemuita. Odottelen Monkia ja COSia.) Ainuttakaan vaatetta en ole koskaan DPAMista ostanut, mutta tuo kyllä kaivattua vaihtelua kauppakeskuksen liikevalikoimaan. Suomalaisten kauppakeskusten vaatetarjonnasta kun tuntuu vastaavan pääosin Bestseller (merkkeinä mm. Vero Moda, Only, Vila, Name It, Selected, Jack & Jones, Pieces…) ja H&M.

Toisiksi eniten rakastan Stockmannia. Tai ehkä kuitenkin eniten, välillä.

Olen miettinyt tätä automarket- / kauppakeskusasiaa. Pidän itse ehdottomasti enemmän pienistä, yksilöllisistä liikkeistä. Sellaisista, joissa omistaja istuu itse tiskin takana (parhaimmillaan toki myös liikkuu sieltä poiskin) ja valikoi haluamiensa merkkien mallistoista myyntiin tulevat vaatteet. Toisiksi eniten rakastan Stockmannia. Tai ehkä kuitenkin eniten, välillä. Kauppakeskusten hyvä puoli on se, että niissä asiointi on helppoa ja nopeaa. Liikkeiden valikoiman tuntee yleensä hyvin jo etukäteen, ainakin jos istuu liikaa koneella päivisin. Jos jostakin vaatteesta puuttuu oikea koko, sen voi usein hakea ketjun toisesta liikkeestä. Lastenrattaiden kanssa on helppo liikkua ja hoitohuoneet ovat usein varsin toimivia. Suurin plussa itselleni on kuitenkin se kyljessä oleva ruokakauppa, jossa on vähän laajempi valikoima kun lähikaupassa.

Silti haluan ja aion edelleen tukea lähikauppaa (Turun Hämeentien K-extra Puhakka!) ja tehdä suurimman osan ostoksistani siellä. Pienten kivijalkaputiikkien aika ei myöskään ole ohi, vaikka liian moni liike onkin ymmärrettävästi kadonnut katukuvasta. Onneksi netissä on tilaa myös pienille. Nettiostosten kiinnostavuutta on lisännyt huomattavasti se, että moni kauppa on ymmärtänyt kohtuullistaa toimituskulujaan. Enää ei ole tarvetta kerätä useamman kaverin porukkaa tilatakseen jotain nettikaupasta.

Olen tarvittaessa valmis maksamaan käytetystä hyväkuntoisesta [vaatteesta] lähes saman hinnan kuin uudesta.

Aion silti edelleenkin ostaa tytön vaatteet pääosin kirppiksiltä. Parin viime päivän aikana olen löytänyt edullisesti mm. Po.pin keväthaalarin (kieltäydyn käyttämästä sanaa ”välikausi”), saman merkin windfleecetakin ja Reiman kintaat välikauteen ja talveen. Noista mikään ei ole mielestäni niinkään kaunis kuin käytännöllinen vaate, mutta varmaan syynsä on sille, että ovat niin suosittuja. Ulkoiluvaatesarjassa kyllä ihan tyylikkäitä. Syksyksi löysin myös Mini Rodinin mustan (tähänkin voisin lisätä sen v-sanan) haalarin, joka on vielä tänä keväänä tytölle auttamattomasti liian suuri. Valtaosan näistä sain melkein naurettavan halvalla. Toisaalta olen tarvittaessa valmis maksamaan käytetystä hyväkuntoisesta lähes saman hinnan kuin uudesta, koska uutuus ei sinänsä tuo tuotteelle lisäarvoa silmissäni. Silti minua ärsyttää joskus ”uusi, laput kiinni” -kohteiden määrä huutiksessa ja kirppiksillä. Ostan mieluummin samalla hinnalla ”käytetty, hyväkuntoinen”-tuotteen.

Käytän kirjoituksissani ihan liikaa sulkeita. (Yritän vähentää sitä).

Mainokset