Vauva nousi seisomaan tukea vasten reilu kuukausi sitten ja kulkee tätä nykyä enimmäkseen pystyasennossa, konttaamalla siirrytään ainoastaan kävelytuelta toiselle. Tiedän, että ulkona ei juuri kävellä varmaan vielä moneen kuukauteen, mutta kun vauva kuitenkin nousee tilaisuuden tullen seisomaan myös ulkona, olen todennut, että mitkään toppatöppöset eivät liukaspohjaisuutensa vuoksi enää ole ihanteelliset ulkojalkineet. Meillä on parit nahka- tai kangaspohjaiset sisäkenkätyyppiset tennarit, mutta niillä ei kyllä saa äidin mielestä seistä märällä maalla. Edelleenkään en tiedä, minkälaiset kengät olisivat tässä tapaukessa hyvät. Sen tiedän, että en aio ihan perusteetta maksaa niistä sataa euroa.

Tämä Tuhkimo näkyy pudottaneen lasikengän sijasta kirppikseltä ostetun nahkatossun

Myönnettäköön, minun järkeeni ei ole koskaan mahtunut ajatus siitä, että alle kymmenenkiloinen lapsi saisi muutaman viikon tai korkeintaan parin kuukauden käytön aikana käveltyä uudenkarheat ensiaskelkenkänsä linttaan – tarkoitan ”jalkojensa mukaan muotoutuneiksi” – haparoivine ensiaskeleineen. Olen kyllä lukenut (kenkäkauppiaiden) neuvoja, joista on rivien välistä voinut päätellä, että ainoastaan hirviövanhemmat pukevat vauvalleen sisaruksen vanhat tai, hui kamala, jopa kirppikseltä ostetut kengät. No, kaipa vauvoillakin voi olla jalkasientä, kertokaa tapauksista jos tiedätte. Ja ainiin, niitä syyliäkin on tietysti.

Toinen juttu, jota olen miettinyt, on tämä niinsanottu kenkien tukevuus. Jos vanhempi saakin käsissään vaivoin taivutettua lapsen kenkää, takaako se, että tuo pikkuinen saa painollaan kengän näppärästi taipumaan? Tukeva kenkä tarkoittaa usein myös painavaa kenkää, kengän painon prosentteina lapsen painosta voi äkkiä laskea, jos kiinnostusta riittää. Sitten voi miettiä, miltä itsestä tuntuisi kävellä kengillä, joiden painon suhde omaan painoon olisi lähellekään sama. Monet ensiaskelkengät ovat myös ulkomitoiltaan jotenkin kamalan isoja joka suuntaan ja tökkivät lapsen kävellessä. Onko tavoitteena harjaannuttaa orastavia kävelytaitoja tekemällä kävelemisestä mahdollisimman vaikeaa? Ja tosiaan, jalkaterässähän on myös joitain lihaksia, ei sillä että niillä juuri olisi merkitystä sen kipsiä muistuttavan kengän sisällä. Sisällä suositellaan kuitenkin käveltävän sukkasillaan. Tuhoutuuko pieni jalkaterä sitten pysyvästi, jos ei kävele ulkona riittävästi niillä raskailla ja hankalilla tukevilla kengillä?

Minä etsin netistä tietenkin vain tukea omille näkemyksilleni. Löysin muun muassa  nämä vapaasti luettavissa olevat pdf-julkaisut:

Koponen, Laiho & Virta: Lasten kengät ja sukat – kirjallinen ohje vanhemmille

Ferm-Nielsen, Lievonen ja Viljanen: Lasten ja nuorten kenkien valinta – Verkko-ohjausmateriaali lastenneuvolan ja kouluterveydenhuollon henkilökunnalle

Luotan enemmän koulutettuun jalkaterapeuttiin kuin kenkäkauppiaaseen. Pyydän tätä kirjoitusta anteeksi kaikilta niiltä hyviltä kenkäkauppiailta, jotka pohjaavat antamansa ohjeet oikeaan tutkimustietoon eivätkä ikiaikaisiin myytteihin. Samalla pyydän mitä nöyrimmin suosituksia kengistä, jotka pitävät hieman kosteutta ja ovat hyvät todellisille ensiaskelille, niille, joita otetaan vain muutama kerrallaan. Olen valmis maksamaan näistä kengistä muutamaa kymppiä enemmän, mutta vain jos hinnalle on olemassa hyvä peruste.

Mainokset