Vauvavuoden aikana olen huomannut, miten kärsimätön ihminen olen. Huokailen liioitellun dramaattisesti, kun tyttö vain pyörii syöttötuolissaan silloin, kun pitäisi syödä. Hakkaan läppäriä nyrkeillä, jos sivun latautuminen kestää kaksikymmentä sekuntia. Viimeisin haaste on ollut asunnon etsintä. Useamman kerran olen jo melkein ollut kaatamassa väliseiniä ja maalaamassa keittiönkaappeja ennen kuin olen saanut asuntoesitteen käteeni näytössä. Älkääkä edes kysykö, kuinka monesta asunnosta olisin ollut tekemässä tarjousta välittämättä sellaisista pikkujutuista kuin kylpyhuoneesta, johon ei mahdu pyykkikone tai pian alkavasta julkisivuremontista. Onneksi minulla on mies, joka on – niin hyvässä kuin pahassa – harkitsevainen ja järkevä. Ahdistun suunnattomasti, kun en vain voi repiä mistään lisää sijainniltaan ja kooltaan (ja hinnaltaan!) sopivia asuntoja välityssivustoille. Varmistan ehkä kymmenen kertaa päivässä, onko jonnekin tullut uusia ilmoituksia, siis kymmenen kertaa per välityssivusto.

Useamman kerran olen jo melkein ollut kaatamassa väliseiniä ja maalaamassa keittiönkaappeja ennen kuin olen saanut asuntoesitteen käteeni näytössä.

Graduni on ollut kesken jo kohta vuoden. Kyllä minulla on kova hinku saada sekin pian valmiiksi, tavoitteenani on kansittaa työ ennen kesää. Se ei ahdista minua niin paljon, koska voin itse vaikuttaa hyvinkin paljon työn etenemiseen. Gradun suhteen minulla on ainakin jonkinnäköinen hallinnan tunne.

Lapsen pyöriessä syöttötuolissa ja hieroessa käsillään puuroa kasvoihinsa hoen mielessäni ja usein ääneenkin ”eisehaittaaeisehaittaa”. Yritän muistaa, ettei meillä juuri koskaan ole oikeasti niin kiire, ettemmekö kerkeäisi istua kymmentä minuuttia ruokapöydässä. On vapauttavaa huomata, että lattialle pudoteltujen makaronien siivoaminen ruokailun jälkeen on paitsi helppoa, myös nopeaa tai ettei lapsi näköjään kuole nälkään, vaikka söisikin jonain päivänä vain kaksi lusikallista aamupuuroa.

haaveilen tapetin repimisestä

Yritän myös luottaa siihen, että tälläkin hetkellä yli tuhannen Turussa myynnissä olevan asunnon joukkoon ilmestyy jonakin päivänä meille sopiva. Sitä odotellessa leikkaan lehdistä kuvia kivoista kaakeleista ja haaveilen tapetin repimisestä. (Kyllä, olen kokeillut tapetinrepimistä ja ei, en muista enää miten kamalaa se on.)

Mainokset