Entistä enemmän koti

Viime postauksesta tuli niin paljon ihanaa palautetta, että nyt on kamala kynnys kirjoittaa mitään. Haluaisin jatkossa kirjoittaa enemmän, niinkuin vanhassa osoitteessa olleen blogin alkuaikoina.

Tänä viikonloppuna olen valkaissut miehen kanssa olohuoneen seiniä kyynärpäät maalissa ja kiinnittänyt keittiön kaapinrunkoa ainakin neljästi aina vähän eri tavalla. Mikään keittiöremontti täällä ei varsinaisesti ole menossa, mutta astianpesukoneen tieltä purettiin 80 cm leveät vetolaatikot ja jäljelle jääneeseen 35 cm leveään koloon piti sovittaa vanhaa runkoa lyhennettynä. Vähitellen täällä alkaa näyttää kodimmalta: enemmän luonnonvalkoista ja puun värejä, vähemmän mustaa. Niin hyvä juttu kuin musta onkin, kaksion kuudessa mustassa seinässä oli noin neljä liikaa. Enää ylimääräistä mustaa on parin seinän verran, ensi viikon jälkeen toivottavasti ei enää sitäkään.

(kuva: humanempireshop.com / Human Empire Artist Series)

Aikaansaannoksistamme innostuneena tilasin Human Empire Shopista kuvan julisteen, jonka bongasin jostain suomalaisesta blogista, mutten valitettavasti millään muista mistä. Kertokaa, jos tunnistatte! Juliste muistuttaa Helsingin-ajoistamme, jolloin olimme vastarakastuneita ja kuljimme kävelyretkillämme usein kuvan rakennusten ohi.

Lastenhuonetta

Taas näitä puhelipostauksia. Netti ei ole vielä ehtinyt siirtyä uuteen osoitteeseen enkä ole oikein tottunut mokkulan käyttöön.

Eilen illalla leikkasin d-c-fixistä Poppasen lastenhuoneen oveen. Tällä hetkellä huoneen seinistä yksi on musta ja luulen, että se saakin jäädä sellaiseksi. Sen sijaan olohuoneen kolme (!) mustaa seinää ajattelimme maalata vaaleiksi, kunhan ehdimme.

Väliaika

Istun puolityhjässä vuokra-asunnossamme pölyn keskellä lattialla (sillä lähes kaikki istuimeksi kelpaavat huonekalut on jo muutettu) ja mutustan eilisistä syntymäpäiväjuhlista ylijäänyttä leivosta välittämättä lattialle karisevista muruista. Eilen ostimme elämämme ensimmäisen asunnon. Tältä siis tuntuu olla asuntovelallinen, ei juuri miltään. Tyttäremme vauvavuoden, tarkalleen koko ensimmäisen vuoden, asuimme tässä 37-neliöisessä kaksiossa Turun parhaalla paikalla itäisessä keskustassa.

Uusi kotimme on noin viiden minuutin kävelyn päässä. Ei ihan yhtä kivalla paikalla kuin tämä, mutta kuitenkin. Se on ensimmäinen oma kotimme. Kaikki asumishaaveet eivät toteudu sielläkään, jos kaikkia haaveitani nyt yleensäkään olisi mahdollista toteuttaa yhdessä asunnossa. Tärkeimmät asiat ovat kuitenkin juuri niin kuin pitääkin. Edelleenkin huoneita on vain kaksi ja neliöitä alle kuusikymmentä ja edelleenkin me olemme pieni lapsiperhe. Itse en osaa stressata ahtaudesta ollenkaan, uskon että tilaa on juuri sopivasti: lastenhuone tytölle ja meille vanhemmille olohuoneen nurkassa sopiva sängynpaikka, vieraille paikkoja sohvalla ja pienen ruokapöydän ääressä.

Remonttia ei ole tarvetta tehdä kuin korkeintaan parin seinän maalauksen verran. Eniten odotan sitä, että pääsen vihdoin sisustamaan oikeaa lastenhuonetta.

PS. Pian on luvassa yksi kiva pikku yhteistyöarvonta, kunhan nyt ensin saadaan tämä muutto jonkinlaiselle mallille!

Aurinko laski mun selkäni taa

Aurinko laski juuri aivan erityisen tyylikkäästi tuomiokirkon tornin taa. Minä otin sen valosta pari kuvaa. Tyttö tavoitteli kameraa hetken ja nukahti sitten syliin. Minä istuuduin takaisin koneelle.

Tänään olin tekevinäni gradua. Kirjoittelin kalenterimerkintöjä ja muistilappuja. Lounaalla suunnittelimme ystäväni kanssa, miten ruokakuluja voisi pienentää pienestä olemattomaan. Ensi viikon menu jotakuinkin tähän tyyliin:

Maanantai: kaurapuuroa; ruokajuomana vesi

Tiistai: keitettyä riisiä, ketsuppia; ruokajuomana vesi

Keskiviikko: nuudeleita (ei yksittäispakattuja annoksia, ne on kalliita), porkkanaraastetta; ruokajuomana vesi

Torstai: pinaattikeittoa, korkeintaan puolikas kananmuna per perheenjäsen; ruokajuomana vesi

Perjantai: pyttipannua alkuviikon tähteistä; ruokajuomana vesi

Lauantai: hapankorppuja, eilisiä tähteitä; ruokajuomana vesi

Sunnuntai: ohrapuuroa, sunnuntain kunniaksi pieni voisilmä; ruokajuomana vesi pienellä sitruunaviipaleella (mikäli sitruuna tarjouksessa)

Palattuani yliopistolle hämmennyin muistaessani, ettei minulla olekaan enää avainta atk-luokkaan eikä SPSS:ää omalla koneella. Hoisin jälkimmäisen kuntoon juttelemalla oppiaineeni päällystön kanssa.

Kotona oli krysanteemi, jonka ostin eilen itselleni, vaikken ollut mitenkään ansainnut ylimääräistä tunnustusta. Erään auktoriteetin mukaan krysanteemeja ei pitäisi tuoda kotiin, sillä ne kuuluvat haudoille. Tällä kertaa en välittänyt, kiitos kuitenkin vinkistä, hurmaava Inès. Monet muut neuvosi olen ottanut liiankin tosissani. (Inès lukee tietysti blogiani, siksi kirjoitin tuon edellisen.)

Kultatyyny

Aikeenani oli pitää oikein kunnollinen blogitauko (koin aiheettomaksi ilmoittaa siitä erikseen), koska motivaatio postausten kirjoittamiseen ja koko blogin ylläpitoon alkoi loppuvuodesta olla olematon. Yhtäkkiä haluaisin kuitenkin postata sadasta jutusta, joten avataanpa taas tauon jälkeen.

Ompelin tänään tällaisen tyynyliinan sohvatyynylle. Huomaan itsekin, että se on silittämättä. Tyyny on ”tavallinen” 50 cm x 60 cm tyyny. Kultakangas ei ollut satunnaiselle ompelijalle helpoimmasta päästä, mutta onneksi tyynyliinat eivät myöskään ole ompeluksista haastavimpia. Tyynyyn nojaileva ihana lintu on tytön joululahja kummeilta. Ajattelin aluksi tehdä näitä tyynyliinoja kaksin kappalein, mutta tuntuu, että se olisi vähän liikaa. Pääosin mustavalkoinen ja puunvärinen sisustuksemme kaipaa kuitenkin minusta vielä jotakin pelkistettyä tasapainoa uhkaavaa. Pitää varmaan hankkia toiseksi tyynyliinaksi jokin komea samettinen tai vastaava.

Lahjasisustus

Sisustuksemme ei ole kamalasti muuttunut parin vuoden aikana, kuten kuvista näkee. Näitä kootessani tajusin, että melkein kaikki kotonamme on saatu lahjaksi. Silti sisustus – tuntuu kylläkin suureelliselta käyttää tuota sanaa – on mielestäni kotoisa. Samanlaisia juttuja valitsisin itsekin. Ehkä olen tuttujen mielestä niin ennalta-arvattava.

Lokki-valaisin ja lampaantalja ovat lahjoja mieheltäni, kaislaverhot ja lepakkotuoli vanhempieni vanhoja, antiikkinen kristallikastemalja isovanhemmiltani, teekannu ja kupit tädiltäni ja pajupunoksinen kaitaliina mammani tekemä. Kuvissa näkyvä kaappi sentään on itse ostettu, häälahjarahoilla. Ruokapöydän ja tuolit ostin halvalla kirppikseltä muuttaessani Helsinkiin.

Pentikin porokynttelikkö on äidiltäni, kynttilänjalat ja aaltomaljakot mieheni sukulaisilta, Pentikin puuhevonen ja kivimortteli ystäviltäni ja Sarpanevan valurautapata miehen ystäviltä. Ikean peilin sentään olen ostanut ihan ite. Valkoinen kirjoitus siinä on peräisin Tukholman Granitista ostetusta kynästä.

Asumme vuokralla 1930-luvun asunnossa, joka on remontoitu ilmeisesti 1990-luvulla. Sen näkee lasikuitutapeteista, mustista listoista ja keittiön kaapinovista. Itse valitsisin varmasti vähän erilaisia ratkaisuja. Mietin usein, miten moni vanha asunto remontoidaan nyt 2010-luvun tyyliin. Se ei välttämättä näytä ihan yhtä tyylikkäältä enää 2030-luvulla. Varmasti tämänkin remontoija on tehnyt mielestään hyviä valintoja silloin 1990-luvulla. Onneksi sentään valkoista eikä esimerkiksi vaaleansinistä. Kylppäristä tosin löytyy sitäkin väriä. Jos en olisi elämästäni siloista kuvaa antava bloggari, saattaisin julkaista jokusen kuvan sieltäkin, mutta jätän väliin 😉

Sitten kun meillä on lastenhuone

Uusi nettikauppatuttavuus Houm myy monenlaisia ihanuuksia lastenhuoneeseen. Meille kelpaisivat ainakin nämä (kuvat lainattu kyseisen nettikaupan sivuilta):

Ferm Living Mr. Frank Fox -tyyny

Casa Cabana -leikkimökki

Lapsena minulla ja veljelläni oli mummolassa isosta pahvilaatikosta tehty leikkimökki, joka oli mielestämme maailman jännittävin lelu. Majaleikit olivat muutenkin aina suosikkejani. Uskon, että omakin lapseni arvostaisi, sitten joskus aikanaan.

Huonekasvit

Meille on kertynyt huonekasveja sukulaisilta ja ystäviltä saatuina pistokkaina. Kaikista en välitä kamalasti, ainakin viirivehkan ja kultaköynnöksen voin mielelläni lahjoittaa pois, jos joku on kiinnostunut. Sen sijaan herttaköynnös ilahduttaa minua päivittäin.

Anopinkielen sain, kun ystäväni huonekasvit olivat meillä hoidossa hänen asuessaan ulkomailla. Hänen anopinkielensä kasvatti sillä välin poikasen, joka näytti äitinsä kanssa samassa ruukussa vähän tyhmältä. Erotin sitten perheenjäsenet ja poikanen jäi minulle ystäväni palattua Suomeen.

Kliiviani on vieläkin vähän reppanassa kunnossa kaikkien muutto- ja siirtelyhässäköiden jälkeen, mutta luotan siihen, että se näyttää vielä joskus paremmalta. Sain sen isoäidiltäni muuttaessani omilleni. Tämän kasvin pistokkaat ovat kiertäneet suvussamme jo pitkään, ehkä sata vuotta.

Herttaköynnöksen bongasi alennusmyynnistä ystäväni, joka tiesi minun himoitsevan sellaista. Kasvi viihtyy meillä hyvin ja kasvaa pituutta niin nopeasti, että saan yhtenään olla sakset kädessä. Välillä köynnös puskee kauniita vaaleanpunaisia kukkia.

Viirivehka on myös isoäidiltäni saatuja kasveja, joka on ollut vähän huonolla pidolla. Se on usein ollut jollain kulkureitillä niin, että lehdet ovat ryttääntyneet ja repiytyneet. Jossain vaiheessa koko kasvi näytti kuolevalta, mutta nyt se voi jo paremmin alettuani kiinnittää enemmän huomiota sen hoitoon. Valkoiset kukat ovat kauniita ja kestävät pitkään. Meillä ei kuitenkaan ole oikein hyvää paikkaa tälle, joten saa ilmoittaa, jos on halukas hakemaan tämän pois.

Kultaköynnös ei kuulu lempikukkiini, mutta en ole osannut luopuakaan siitä. Olen leikannut sen aivan lyhyeksi, mutta se kasvaa kyllä äkkiä taas pitkäksi valoisalla paikalla. Jos joku haluaa yhden helppohoitoisimmista mahdollisista huonekasveista, tästä luovun myös mielelläni.

Kolmen koti 37 neliön kaksiossa

Aiomme jatkaa asumista pienessä vuokrakaksiossamme myös vauvan syntymän jälkeen. Vauvan vaatimien huonekalujen järjestäminen tänne on vaatinut vähän mielikuvitusta. Välttämättömiä huonekaluja tuntuu olevan aika monta: sohva, lipasto vauvan vaatteille, kirjahylly, ruokapöytä, astiakaappi ja sekä vanhempien että vauvan sängyt. Vauvan sänky on lainassa isovanhemmilta, se on yli kolmenkymmenen vuoden ajan usealla lapsella palvellut rottinkisänky.

Olen joka tapauksessa yrittänyt välttää kodissamme täyteen ahdettua tunnelmaa. Jokaisen huonekalun on oltava päivittäin käytössä, muuten se saa lähteä. Mietin jatkuvasti, millaisilla järjestelyillä pieni tila saadaan vielä tehokkaammin käyttöön ja mistä jutuista voidaan luopua. Kaikkia ideoitani ei voida toteuttaa, koska asumme vuokralla. Itse toteuttaisin esimerkiksi makuuhuoneen kiinteät vaatekaapit vähän eri tavalla: ne olisivat kattoon asti korkeat, litteämmät ja peilioviset.

Malia jakoi Muoti mielessä -blogissaan loistavia sisustusvinkkejä pikkukotiin, mielestäni yksi parhaista blogipostauksista pitkään aikaan. Kannattaa käydä lukemassa, jos omassa asunnossa ei ole neliöitä riesaksi asti!

Sohvatyynyt

Sohvallamme on tällä hetkellä kaksi tavallista 50 cm x 60 cm tyynyä valkoisilla tyynyliinoilla ja sängyllämme kaksi sinistä koristetyynyä. Sinisten koristetyynyjen väri riitelisi sohvamme värin kanssa niin pahan kerran, että en ole vaihtanut tyynyjä toisin päin, vaikka se tuntuisi loogisemmalta. Haaveissa on hankkia sinisiin tyynyihin uudet  päälliset ja vaihtaa ne sitten sohvalle. Parhaalta vaihtoehdolta tuntuu jokin selkeä mustavalkoinen kuvio.

Missoni Kandi Cushion (kuvassa 60 cm x 60 cm tyyny)

kuva: amara.co.uk

Mieluiten ottaisin tyynyihin Missonin mustavalkoiset tyynynpäälliset (ylläolevaa kuvaa vastaavalla päällisellä niitä myy ainakin Sisustuksen Koodi hintaan 52 e/ kpl). Hinta tuntuu kuitenkin melko kalliilta. Halvempi vaihtoehto olisi alla oleva H&M:n siksakkuvioinen päällinen. Toistaiseksi olen kuitenkin ollut niin nuuka, etten ole hankkinut kumpiakaan. Ehkä pitää vinkata näistä vaikka miehelle, kun syntymäpäiväni lähestyy. Monien mielestä on tyhmää antaa syntymäpäivälahjaksi jotakin yhteiseen kotiin tulevaa, mutta minua ei haittaisi yhtään, vaikka lahjasta olisi iloa miehellenikin. Hänelle tuntuu myös olevan melko yhdentekevää, millaiset sohvatyynyt meillä on, joten enemmän tämä kuitenkin on minun juttuni.

H&M Tyynynpäällinen 50 cm x 50 cm (9,95 e/ kpl)

kuva: shop.hm.com