Mä en kestääää

 

Näitä saa taaperokoossa! Milläköhän argumentilla voisin perustella tällaisten oston tytölle…kuva: palladiumboots.com

 

Kenkiä

Joitain kenkiä ja tossuja meillä oli kyllä jo ennen kun tyttö noin kuukausi sitten otti ensimmäisiä askeleitaan ilman tukea, mutta eivät ne siitä ole ainakaan harventuneet nyt, kun kävely alkaa olla vähitellen vallitseva tapa liikkua paikasta toiseen.

Kengät vasemmalta oikealle: kahdet ensimmäiset Vans (molemmat kirppikseltä), Converset lainassa ystävältäni, Cientan kesäkengät, kiireessä eräisiin juhliin ostetut H&M:n ballerinat (voin myydä halvalla, jos jotain kiinnostaa) ja kahdet Baby Blochin nahkaiset ballerinatossut huutiksesta. Toiset Vansit ja lainaconverset ovat vielä hiukan liian isoja, mutta muut ovat ehtineet jo käyttöön. Näiden lisäksi meillä on Pionin hiekkalaatikkolenkkarit, jotka eivät päässeet kuvaan esteettisistä syistä.

PS. Huutiksessa vielä pari päivää auki Mini Rodinin mustavalkoisten pandalegginsien (68/74) huuto, kohteeseen pääset tästä. Hinta tosin alkaa jo olla aika korkea, mutta ajattelin vinkata, jos jollain on etsinnässä nämä. Itse tykkäsin tästä vanhemmasta mallista paljon enemmän kuin uuden malliston multipandasta. Koko menee vielä hyvin tytöllemme, jolla on pääasiallisesti nyt käytössä 80 cm vaatteet, mutta näitä on käytetty meillä jo niin monta kuukautta, että teen tilaa seuraaville vaatteille.

Sellaiset järkevät kengät

Tyttö otti pari viikkoa sitten ensimmäiset askeleensa ilman tukea ja oikeat kengät tulivat tarpeeseen. Monet olivat kehuneet Cientan kenkiä ja ne sattuivat sopivasti olemaan Stokkan kantistarjouksessa (11,92 e!). Kengät ovat mukavan sirot ja vaikuttaisivat hieman kapeammilta kuin pienten kengät noin yleensä. Pohjat ovat todella taipuisat, mikä helpottaa vielä huterasti kävelevän menoa. Myynnissä oli myös pari euroa kalliimpia tarrakenkiä, mutta pienin koko niistä taisi olla 21, johon tytöllä on vielä matkaa.

Hämmentävä yksityiskohta näissä kengissä on kumipohjien tuoksu. Tulee mieleen jokin lelu lapsuudesta, mutta en millään muista mikä.

Hirviöäidin tunnustuksia: Pohdintaa ensiaskelkengistä

Vauva nousi seisomaan tukea vasten reilu kuukausi sitten ja kulkee tätä nykyä enimmäkseen pystyasennossa, konttaamalla siirrytään ainoastaan kävelytuelta toiselle. Tiedän, että ulkona ei juuri kävellä varmaan vielä moneen kuukauteen, mutta kun vauva kuitenkin nousee tilaisuuden tullen seisomaan myös ulkona, olen todennut, että mitkään toppatöppöset eivät liukaspohjaisuutensa vuoksi enää ole ihanteelliset ulkojalkineet. Meillä on parit nahka- tai kangaspohjaiset sisäkenkätyyppiset tennarit, mutta niillä ei kyllä saa äidin mielestä seistä märällä maalla. Edelleenkään en tiedä, minkälaiset kengät olisivat tässä tapaukessa hyvät. Sen tiedän, että en aio ihan perusteetta maksaa niistä sataa euroa.

Tämä Tuhkimo näkyy pudottaneen lasikengän sijasta kirppikseltä ostetun nahkatossun

Myönnettäköön, minun järkeeni ei ole koskaan mahtunut ajatus siitä, että alle kymmenenkiloinen lapsi saisi muutaman viikon tai korkeintaan parin kuukauden käytön aikana käveltyä uudenkarheat ensiaskelkenkänsä linttaan – tarkoitan ”jalkojensa mukaan muotoutuneiksi” – haparoivine ensiaskeleineen. Olen kyllä lukenut (kenkäkauppiaiden) neuvoja, joista on rivien välistä voinut päätellä, että ainoastaan hirviövanhemmat pukevat vauvalleen sisaruksen vanhat tai, hui kamala, jopa kirppikseltä ostetut kengät. No, kaipa vauvoillakin voi olla jalkasientä, kertokaa tapauksista jos tiedätte. Ja ainiin, niitä syyliäkin on tietysti.

Toinen juttu, jota olen miettinyt, on tämä niinsanottu kenkien tukevuus. Jos vanhempi saakin käsissään vaivoin taivutettua lapsen kenkää, takaako se, että tuo pikkuinen saa painollaan kengän näppärästi taipumaan? Tukeva kenkä tarkoittaa usein myös painavaa kenkää, kengän painon prosentteina lapsen painosta voi äkkiä laskea, jos kiinnostusta riittää. Sitten voi miettiä, miltä itsestä tuntuisi kävellä kengillä, joiden painon suhde omaan painoon olisi lähellekään sama. Monet ensiaskelkengät ovat myös ulkomitoiltaan jotenkin kamalan isoja joka suuntaan ja tökkivät lapsen kävellessä. Onko tavoitteena harjaannuttaa orastavia kävelytaitoja tekemällä kävelemisestä mahdollisimman vaikeaa? Ja tosiaan, jalkaterässähän on myös joitain lihaksia, ei sillä että niillä juuri olisi merkitystä sen kipsiä muistuttavan kengän sisällä. Sisällä suositellaan kuitenkin käveltävän sukkasillaan. Tuhoutuuko pieni jalkaterä sitten pysyvästi, jos ei kävele ulkona riittävästi niillä raskailla ja hankalilla tukevilla kengillä?

Minä etsin netistä tietenkin vain tukea omille näkemyksilleni. Löysin muun muassa  nämä vapaasti luettavissa olevat pdf-julkaisut:

Koponen, Laiho & Virta: Lasten kengät ja sukat – kirjallinen ohje vanhemmille

Ferm-Nielsen, Lievonen ja Viljanen: Lasten ja nuorten kenkien valinta – Verkko-ohjausmateriaali lastenneuvolan ja kouluterveydenhuollon henkilökunnalle

Luotan enemmän koulutettuun jalkaterapeuttiin kuin kenkäkauppiaaseen. Pyydän tätä kirjoitusta anteeksi kaikilta niiltä hyviltä kenkäkauppiailta, jotka pohjaavat antamansa ohjeet oikeaan tutkimustietoon eivätkä ikiaikaisiin myytteihin. Samalla pyydän mitä nöyrimmin suosituksia kengistä, jotka pitävät hieman kosteutta ja ovat hyvät todellisille ensiaskelille, niille, joita otetaan vain muutama kerrallaan. Olen valmis maksamaan näistä kengistä muutamaa kymppiä enemmän, mutta vain jos hinnalle on olemassa hyvä peruste.

Tohvelit

Tiedän, että nämä eivät ole mitään tuoreista tuoreinta muotia enää, mutta minkäs minä sille voin, että Suomessa on ollut talvi kun olisin halunnut käyttää tällaisia! Aion joka tapauksessa tepastella keväällä tällaisissa, jos vain löydän hyvät jostain. Tummansininen sametti houkuttelee eniten. Vähän niinkuin kiinatossut, jotka kävelin puhki lukiokesinäni.

Ystävän tyttären kengät ja Nobelin kirjallisuuspalkinnon tuore voittaja

Näitä ystäväni tyttären kenkiä olen kadehtinut useaan otteeseen. Oikeastaan kuvassa on vielä käyttämätön pari kenkiä – isompi koko samoista, jotka tuolla suloisella tytöllä nyt on käytössä. Pelastin ne Zaran poikien puolelta, koska tällä hetkellä käytössä olevat kengät ovat pian pienet. Omalla tytölläni ei ole tällaisia, koska hänellä eivät vielä pysy kengät jalassa eikä niin pientä kokoa edes valmisteta.

Ja NYT julkistettiin Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittaja, joka on ruotsalainen runoilija Tomas Tranströmer. Eläköön runous! (Myönnettäköön, että kyseinen runoilija tosin on minulle vielä toistaiseksi tuntematon.)

Kengät

Sain päähäni tänään ihan vain äkkiä käväistä maahantuojan ysmyissä, vaikkei sieltä kuitenkaan mitään löydy. Matkalla ajattelin, että minun täytyisi ehkä ostaa matalat nauhakengät. Yllättäen löysin nämä harmahtavan siniset mokkapintaiset Fred Perryn mallikappalekengät 35 eurolla. Enää ei tarvitse joka päivä päätyä käyttämään trenssin kaverina puhkikuluneita converseja.

Kesän suosikkikengät

Tällaisia kenkiä ikävöin talvisin. Espadrillot ovat ihanat kävellä, mutta eivät sovellu sateella käytettäviksi, koska olkipohja imee itseensä kosteutta ja turpoaa. Keskimmäisillä läpsyillä en kävele pitkiä matkoja, mutta varsinkin nyt ison mahan kanssa ne on mukava potkaista jalkaan kumartumatta. Oikeanpuolimmaiset Vagabondin nahkasandaalit ovat viime kesän suosikki. Käytän niissä geelipohjallisia päkiöiden alla, koska pohjat ovat melko kovat. Nyt raskausaikana ne ovat olleet täsmälleen oikean kokoiset, tavallisesti minulla on sen verran kapea jalka, että ne ”hölskyvät” hieman jalassa.

Helsingin-tuominen

Tässä lupaamani kuva uusista kaunottaristani! Ihastuin näihin lopullisesti vasta siinä vaiheessa kun vetäisin kengät kaupunkikävelyn jäljiltä väsyneisiin ja loppuraskauden turvottamiin jalkoihini. Miten tämän näköiset kengät voivat olla näin mukavat jalassa?! Toivon vain erittäin hartaasti, että koko on hyvä vielä raskauden jälkeenkin. Ainoa jäljellä ollut koko, 38, tuntui nyt täsmälleen sopivalta aiemmin kokoa 37 olleeseen jalkaani. Käsittääkseni on kuitenkin tavallista, että jalka ei ainakaan kutistu entiselleen synnytyksen jälkeen.

Michael Kors

Michael Korsilla olisi vaikka mitä ihanaa! Tiistaina lähden käymään Helsingissä ja taidan tutustua Stockan kenkäosastoon huolella. Kokosin Polyvoresta ihastuksia, ihan vain muutamia mainitakseni. Minulla ei ole ollut vielä juurikaan turvotusta jaloissa, minkä saattaa arvata korkokenkien määrästä tässä kollaasissa. Voi tosin olla, että sekin ilo on vielä tänä kesänä edessä, laskettuun aikaankin on kuitenkin vielä kuukausi…