Entistä enemmän koti

Viime postauksesta tuli niin paljon ihanaa palautetta, että nyt on kamala kynnys kirjoittaa mitään. Haluaisin jatkossa kirjoittaa enemmän, niinkuin vanhassa osoitteessa olleen blogin alkuaikoina.

Tänä viikonloppuna olen valkaissut miehen kanssa olohuoneen seiniä kyynärpäät maalissa ja kiinnittänyt keittiön kaapinrunkoa ainakin neljästi aina vähän eri tavalla. Mikään keittiöremontti täällä ei varsinaisesti ole menossa, mutta astianpesukoneen tieltä purettiin 80 cm leveät vetolaatikot ja jäljelle jääneeseen 35 cm leveään koloon piti sovittaa vanhaa runkoa lyhennettynä. Vähitellen täällä alkaa näyttää kodimmalta: enemmän luonnonvalkoista ja puun värejä, vähemmän mustaa. Niin hyvä juttu kuin musta onkin, kaksion kuudessa mustassa seinässä oli noin neljä liikaa. Enää ylimääräistä mustaa on parin seinän verran, ensi viikon jälkeen toivottavasti ei enää sitäkään.

(kuva: humanempireshop.com / Human Empire Artist Series)

Aikaansaannoksistamme innostuneena tilasin Human Empire Shopista kuvan julisteen, jonka bongasin jostain suomalaisesta blogista, mutten valitettavasti millään muista mistä. Kertokaa, jos tunnistatte! Juliste muistuttaa Helsingin-ajoistamme, jolloin olimme vastarakastuneita ja kuljimme kävelyretkillämme usein kuvan rakennusten ohi.

Lastenhuoneesta

Lastenhuoneen seinistä yksi oli valmiiksi musta ja saa jäädä sellaiseksi. Vastapainoksi tein ketjun värikkäistä origamipalloista.

Ihastuin aikanaan Time of the aquarius -blogissa näkyneeseen susinaamariin ja ostin Punanaamiosta samanlaisen koristeeksi. Tyttö ei ainakaan vielä ole osoittanut minkäänlaista pelkoa naamaria kohtaan.
Valaisimen kinusin lapsuudenkotini katosta. Tämä valaisee kauniisti ja tasaisesti koko huoneen. Teininä tämä oli mielestäni ehkä maailman rumin lamppu, mutta mieli on muuttunut. Silloin olisin tietysti tahtonut oman laavalampun, jollaista en onneksi koskaan saanut.

Takaseinässä näkyvät vinoneliöt ovat d-c-fixiä (kuten oven sisäpinnassa oleva, kuvan ottamisen jälkeen suoristettu Maija Poppanenkin). Vinoneliöiden idea on kopioitu Ferm Livingiltä.

Huoneen sisustus on pahan kerran kesken. Etsimme sinne vielä ainakin työpöytää aikuisille ja mattoa, joka on sopivan lapsellinen, kaunis ja pehmeä leikkialustana. Taulujakin on aikomus ripustaa. Tänään melkeinraaskin ostaa Kerttulinkadun Konttori & Pajasta Ferm Livingin ihanan kissatyynyn. Huone ei ole niin musta kuin kuvista voisi luulla, mutta kaipaa silti minusta vielä väriä.

Lastenhuonetta

Taas näitä puhelipostauksia. Netti ei ole vielä ehtinyt siirtyä uuteen osoitteeseen enkä ole oikein tottunut mokkulan käyttöön.

Eilen illalla leikkasin d-c-fixistä Poppasen lastenhuoneen oveen. Tällä hetkellä huoneen seinistä yksi on musta ja luulen, että se saakin jäädä sellaiseksi. Sen sijaan olohuoneen kolme (!) mustaa seinää ajattelimme maalata vaaleiksi, kunhan ehdimme.

Puputyyny!

Finnish Design Shopin sivuilla kirjoitetaan tästä tyynystä näin:

”Hurmaavan sinisen Rabbit-pellavatyynyn on suunnitellut Klaus Haapaniemi, ja se kuuluu hänen ensimmäiseen omalla nimellä lanseerattavaan kokoelmaan. Kuvittaja ja muotoilija Klaus Haapaniemi on luonut yhdessä muotoilija Mia Walleniuksen kanssa uniikin sarjan sisustustekstiilejä, joiden näyttävät kuosit ovat saaneet vaikutteensa perinteisistä koristekuvioista, mutta tyyli ja toteutustapa ovat moderneja. Tekstiileissä on käytetty hienompia luonnonmateriaaleja, ja niiden yhdistyessä uniikkeihin kuvioihin saadaan aikaan todellinen luksuskokoelma. Villalanka on käsinvärjätty ja kangaspuilla kudottu, silkki ja pellava ovat käsinpainettu ja koko kokoelma on viimeistelty modernisti ja hienostuneesti. Tuotteita on valmistettu rajallinen määrä ja kokoelma täydentyy uusilla malleilla vuosittain. Rabbit-sarjaan kuuluut kaksi erilaista peittoa ja kaksi eriväristä tyynyä.”

Eikä se valkoisenakaan ole suorastaan vastenmielinen.

kuvat: finnisdesignshop.fi

Tämäkään ei, valitettavasti, ole maksettu mainos.

Syöttötuoli tuli kotiin

Päädyimme sitten viimein tähän (Puusepänliike Hanneksen Onni-syöttötuoli). Yhden kerran käyttökokemuksella tuntuu toimivalta, toivottavasti on sitä myös jatkossa. Syöttötuoli on muuten ihan hirveä sana! Kuulostaa keskiaikaiselta kidutusvälineeltä.

Pahoittelen taas kuvanlaatua ja hipsteriefektiä. Laatu johtuu siitä, etten jaksanut ottaa kameraa esiin ja efekti siitä, että ilman sitä kännykällä otettu kuva näytti vielä hirveämmältä.

Kultatyyny

Aikeenani oli pitää oikein kunnollinen blogitauko (koin aiheettomaksi ilmoittaa siitä erikseen), koska motivaatio postausten kirjoittamiseen ja koko blogin ylläpitoon alkoi loppuvuodesta olla olematon. Yhtäkkiä haluaisin kuitenkin postata sadasta jutusta, joten avataanpa taas tauon jälkeen.

Ompelin tänään tällaisen tyynyliinan sohvatyynylle. Huomaan itsekin, että se on silittämättä. Tyyny on ”tavallinen” 50 cm x 60 cm tyyny. Kultakangas ei ollut satunnaiselle ompelijalle helpoimmasta päästä, mutta onneksi tyynyliinat eivät myöskään ole ompeluksista haastavimpia. Tyynyyn nojaileva ihana lintu on tytön joululahja kummeilta. Ajattelin aluksi tehdä näitä tyynyliinoja kaksin kappalein, mutta tuntuu, että se olisi vähän liikaa. Pääosin mustavalkoinen ja puunvärinen sisustuksemme kaipaa kuitenkin minusta vielä jotakin pelkistettyä tasapainoa uhkaavaa. Pitää varmaan hankkia toiseksi tyynyliinaksi jokin komea samettinen tai vastaava.

Asumus

kuva: houm.fi

Ferm living on niitä merkkejä, joiden jatkuvaan näkymiseen blogeissa kyllästyisi, elleivät tuotteet olisi oikeasti tosi kivoja. Kolmen hengen perheen 37 m2 kaksioon ei oikein järkevästi mahdu tällaista hyllyä, vieläköhän niitä on saatavilla sitten, kun muutetaan isompaan, jossa on ihan oikea lastenhuone?

Nalle

kuva: shop.hm.com

Sarjassamme lasten tavarat, joista äiti olisi luultavasti (vielä) iloisempi kuin lapsi. Tekonahkainen nalle H&M home.

Vihdoin upea palovaroitin!

kuva: pino.fi

Olen tästä aivan innoissani! Kaunis palovaroitin! Pinon sivuilla hinnaksi kerrotaan 49,90 e. Olen pitkään valittanut miehelle (ja kaikille muillekin tilaisuuden tullen), miksi palovaroitinten täytyy olla niin kamalan rumia, kun niitä kerran on kuitenkin pakko olla joka talossa. Ehkä tämän paristojen kunnon muistaisi myös tarkistaa useammin. Omassa suunnitelmassani palovaroitin oli kilpikonnan muotoinen. Tämä eläin on kyllä vielä hauskempi visertäjä.

PS. Aivan loistava lahjaidea valmistuvalle, hääparille, äidille, jouluksi… Eikä haittaa, vaikka lahjan saajalla olisikin jo tällainen, koska harvan kodin neliömäärillä riittää vain yksi palovaroitin.

Lahjasisustus

Sisustuksemme ei ole kamalasti muuttunut parin vuoden aikana, kuten kuvista näkee. Näitä kootessani tajusin, että melkein kaikki kotonamme on saatu lahjaksi. Silti sisustus – tuntuu kylläkin suureelliselta käyttää tuota sanaa – on mielestäni kotoisa. Samanlaisia juttuja valitsisin itsekin. Ehkä olen tuttujen mielestä niin ennalta-arvattava.

Lokki-valaisin ja lampaantalja ovat lahjoja mieheltäni, kaislaverhot ja lepakkotuoli vanhempieni vanhoja, antiikkinen kristallikastemalja isovanhemmiltani, teekannu ja kupit tädiltäni ja pajupunoksinen kaitaliina mammani tekemä. Kuvissa näkyvä kaappi sentään on itse ostettu, häälahjarahoilla. Ruokapöydän ja tuolit ostin halvalla kirppikseltä muuttaessani Helsinkiin.

Pentikin porokynttelikkö on äidiltäni, kynttilänjalat ja aaltomaljakot mieheni sukulaisilta, Pentikin puuhevonen ja kivimortteli ystäviltäni ja Sarpanevan valurautapata miehen ystäviltä. Ikean peilin sentään olen ostanut ihan ite. Valkoinen kirjoitus siinä on peräisin Tukholman Granitista ostetusta kynästä.

Asumme vuokralla 1930-luvun asunnossa, joka on remontoitu ilmeisesti 1990-luvulla. Sen näkee lasikuitutapeteista, mustista listoista ja keittiön kaapinovista. Itse valitsisin varmasti vähän erilaisia ratkaisuja. Mietin usein, miten moni vanha asunto remontoidaan nyt 2010-luvun tyyliin. Se ei välttämättä näytä ihan yhtä tyylikkäältä enää 2030-luvulla. Varmasti tämänkin remontoija on tehnyt mielestään hyviä valintoja silloin 1990-luvulla. Onneksi sentään valkoista eikä esimerkiksi vaaleansinistä. Kylppäristä tosin löytyy sitäkin väriä. Jos en olisi elämästäni siloista kuvaa antava bloggari, saattaisin julkaista jokusen kuvan sieltäkin, mutta jätän väliin 😉