Näyttääkö vaatekaapin värivalikoima ensivilkaisulta kirjavalta oksennukselta? Todennäköisesti siellä on sinulle sopimattomia värejä. Ihmisillä on toinen toistaan ihmeellisempiä sääntöjä siitä, mitkä värit heille sopivat. ”Sininen ei sovi mulle yhtään.” ”Vihreä sopii mulle tosi hyvin.” Tosiasiassa lähes kaikille on olemassa sopiva sävy mistä tahansa väristä.
Värianalyysi kuulostaa siltä, mistä äiti oli innostunut 90-luvun alussa (mitä se tietysti onkin), mutta se elää ja voi hyvin. Itse olen joitakin vuosia sitten käynyt värianalyysikurssin kansalaisopiston ryhmässä (maksu muistaakseni n. 20e) ja ymmärtänyt, miksi armeijanvihreät vaatteet jäivät käyttämättä sekä löytänyt minulle upeasti sopivia pehmeiden ja viileiden värien sävyjä. Vielä halvempi tapa tutustua itselle sopiviin väreihin on lainata vaikkapa tyttöporukalla kirjastosta väri- ja tyylioppaita ja pitää yhteinen värianalyysi-ilta.
Vaikka haluaisikin edelleen käyttää kaikkia värejä, värianalyysista on hyötyä. (Käytän itsekin jonkin verran mustia vaatteita, vaikka grafiitinharmaa olisi parempi vaihtoehto.) Välillä tulee kuitenkin eteen tilanteita, joissa täytyy valita kahdesta värivaihtoehdosta parempi valmistujaismekko tai designkäsilaukku pitkäaikaiseen käyttöön. Silloin kannattaa miettiä ennemmin mikä itselle sopii, kuin mikä on muotia. Jos vaatekaapin sisällön on koonnut värianalyysin perusperiaatteita noudattaen, sieltä on myös helppo löytää yhteensopivia vaatteita.
Joillain, ellei kaikilla, on itselläkin hyvää ”värisilmää” valita oikeat värit ilman opastavia kursseja tai kirjoja. Myös ystävän apu on tästä syystä hyödyllistä vaateostoksia tehdessä.
Vinkki:
Pitäkää tyttöjenilta värianalyysikirjan parissa. Tämän jälkeen voitte koota vaatekaapistanne käyttämättömät väärän väriset vaatteet ja asusteet ja vaihdella niitä keskenänne niin, että jokainen saa oikean värisiä. Edellyttäen tietysti, että olette iholtanne ja hiuksiltanne erisävyisiä keskenänne 🙂
Kirjat:
Carole Jackson: Kaunistu väreillä (suom. Paula Hietaranta, WSOY 1986)
Vanha värianalyysin perusteos. Vaikka kuvat ovatkin tyyliltään huvittavan vanhanaikaisia, ne ovat erittäin havainnollisia. Kirjassa on myös erittäin seikkaperäiset ohjeet oikean värivuodenajan löytämiseen.
Hieman uudempi, mutta silti vanha teos on Jokanaisen väri- ja tyyliopas (Mary Spillane). Näitä kahta näkee paljon kirppiksillä, huutonetissä ja kirjastoissa.
Vinkit on koottu vuosien varrella naistenlehdistä, viisaita ihmisiä kuuntelemalla ja itse havaitsemalla.
kuva: http://www.balloonaticsevents.com
